30.8.2018 Helsingin Sanomat julkaisi jutun Suomen tasavallan presidentin Sauli Niinistön ja Ranskan presidentin Emmanuel Macronin pitämästä lehdistötilaisuudesta otsikolla “Niinistö lupasi Suomen lähtevän mukaan Ranskan interventioaloitteeseen – Suomi ja Ranska korostivat EU:n solidaarisuutta puolustusasioissa”. Macron pyrkiikin tällä interventioaloitteella laajaan EU-maiden väliseen puolustusyhteistyöhön. Olisiko tällaisen uuden liiton perustaminen kuitenkaan järkevää?

 

Uutisessa kerrotaan Sauli Niinistön sanoneen, että Eurooppaa ennen ympäröinyt ”turvallisuuskehä” olisi rikkoontunut, ja Macron yrittää ”rakentaa” sitä uudestaan. Niinistö kertoikin lehdistötilaisuudessa Suomen tukevan ajatusta tiiviimmästä puolustusyhteistyöstä EU-maiden välillä. Macron kertoo myös, että ”vakautta luova strateginen suhde Turkin ja myös Venäjän kanssa” olisivat EU:lle hyödyllisiä. Tämän eurooppalaisen puolustusyhteistyön kehittämisen takana saattaakin olla USA:n uhkaukset vetäytyä pois Natosta. Uuden puolustusyhteistyön ideana saattaisikin olla tarkoitus korvata eurooppalaisten riippuvuus USA:n tuesta ja saada EU-maat näyttämään vahvoilta ja yhtenäisiltä. Kertoihan Niinistökin yhteistyön olevan ”strateginen ase”. Jos yhteistyötä perusteltaisiin valtioiden turvallisuuden lisäämisellä, voitaisiin kysyä, ketä vastaan me puolustaudumme.

 

On hyvin epätodennäköistä, että yksikään EU-maa tulisi jonkin ulkoisen uhan vaarantamaksi, joten Euroopan puolustusyhteistyön tehtäväksi saattaakin jäädä vain muille maille isottelu. Eikä tällaisten suurien liittojen perustaminen taikka ylläpitäminen ole ilmaista, ja en tämän hetkisillä perusteilla pidä ajatusta EU-maiden laajasta puolustusyhteistyöstä kovinkaan hyödyllisenä.